ILMASTOPOLITIIKKA

Ilmastopolitiikasta on muodostunut viimevuosien keskeisin poliittinen teema.lmaston merkittävän lämpenemisen nimissä on tehty valtavia energiaipoliittisia investointeja, joiden maksamien on jäänyt tavallisen kansalaisen vastuulle. 
Väitetään, että lämpeneminen on ollut globaalisti ennätysnopeaa ihmisen aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen vuoksi ja, että sademäärät ovat kasvaneet, myrskyt lisääntyneet, merenpinnannousu on rajua ja että jäätiköt sulavat kiihtyvää vauhtia. Väitetään myös, että jääkarhut ja useat lajit ovat maailmanlaajuisesti kuolleet tai kuolemassa sukupuuttoon. 
Uusimpiin hiilijalanjälkeä vähentäviin toimiin kuuluu puuttuminen ihmisten liikkumiseen, asumiseen ja jopa syömiseen. Kansalaisen on oltava valmis uhraamaan kaikkensa ilmaston pelastamisen nimissä. Energiapoliittisilla linjauksilla ei ole tarvinnut olla vaikutusta siihen, vähenevätkö hiilidioksidipäästöt oikeasti, puhumattakaan siitä vähentääkö se ympäristökatastrofeja meillä tai muualla. 
Tästä huolimatta elämästä yritetään tehdä hiiletöntä riippumatta siitä, että hiilidioksidi on kaiken elämän ja myös ravintomme perusta. Hiilidioksidin vaikutus globaaliin ilman lämpötilaan on osoitettu lukuisin tutkimuksin ja kuvannuksin pätemättömäksi.  Ilmaston hurjat lämpenemisennusteet siitä huolimatta, että meillä Suomessa paikallisesti olikin poikkeuksellisen lämmin kesä, eivät ole toteutuneet maailmanlaajuisesti, eikä lämpötila ole ollut menneisyydessä riippuva hiilidioksidin määrästä. Tätä totuutta yritetetään peitellä monin tavoin. Keskusteluun ilmastotieteen taustalla vaikuttavista teorioista ei suostu kukaan ilmastopolitiikkaa kannattavista.

 
Politiikan kärkihankkeisiin tuleekin tulevaisuudessa kuulua skeptisten näkemysten ja niiden taustalla vaikuttavien teorioiden esiin tuominen. On kyettävä keskusteluun siitä, onko hiilidioksidi ilman lämpötilaan merkittävimmin vaikuttava tekijä. 

IPCC:n alku

Ilmastohumpan intron kirjoitti Margaret Thatcher, joka oli kypsynyt hiilikaivostyömiesten jatkuvaan lakkoiluun ja halusi suunnata investoinnit ydin- voimaan. Ihmisten mielipiteen muuttamiseksi ydinvoimamyönteiseksi, keksittiin uusi uskonto, ihmisen aiheuttama, katastrofaalinen ilmaston lämpeneminen fossiilisten polton myötä. Perusteena tälle oli ns. kasvihuoneilmiön voimistuminen.

Mielenkiintoista on, että Thatcherin neuvonatajana prosessissa oli Lord Christopher Monckton, joka nykyään kiertää maailmaa samaan tapaan kuin muuan All Gore, mutta viesti on nyt täysin päinvastainen. Hän kertoo kuinka ilmastotiede ja poliitikot huijaavat meitä maksamaan tuhansia miljardeja aneita, jotta emme paistuisi tai hukkuisi pallollemme.

Al Gore taas aloitti propagandansa elokuvallaan: ”Epämiellyttävä totuus” ja sai jopa Nobelin rauhanpalkinnon ”ansioistaan”. Hän kiertää maailmaa suihkukoneellaan kertomassa, että älkää kukaan muu tehkö näin tai hukutte merenpinnan noustessa. Samalla hän osteli rantatontteja ja rakensi niille taloja. Mielenkiintoinen paradoksi.
Asenneilmapiiri poliitikassa on, että ilmastonmuutosta ilmiönä ei saa kyseenalaistaa, eikä siitä saa keskustella. Ilmastopolitiikkaa saa arvostella ainoastaan hyväksymällä teorian ja kiinnittämällä huomiota vain ratkaisuihin.https://blogit.iltalehti.fi/eija-riitta-korhola/2018/12/12/kahden-prosentin-todellisuus/?fbclid=IwAR3zMkU-3R74CepYsPNL9BWQ17HkdoxE7Nci7fcyhosQ-j_LjCa8SGYquKs

ILMASTO MEDIASSA
Media syytää päivittin kuvia ja lehtiartikkeita maailmalla tapahtuvista katastrofeista, joiden yleistyminen ei usein sellaisenaan perustu faktatietoihin. Meitä pelotelaan jäätikköjen kiihtyvästä sulamisesta, merivedenpinnannoususta, sateiden ja myrskyjen lisääntymisestä, jääkarhujen kuolemisella sukupuuttoon ja mitä mielikuvituksellisempien asioiden johtuvan ilmastonmuutoksesta.  
Mediaa ei kiinnosta, että Suomen tuottama osuus maailman hiilidioksidipäästöistä on vain noin yksi promille. Päähuomio kiinnitetään mahdollisimman nopeisiin toimiin.

Tosiasiassa samankaltaista pelottelua lähestyvästä uhasta on tapahtunut mediassa jo yli 100 vuoden ajan, joten pelotteluun tulisi osata suhtautua kyseenalaistaen. Linkissä artikkeleita, joita DI J. Itkonen poiminut Suomen kansalliskirjastosta. 
https://www.kotipohjolassa.fi/ilmasto/leutoja-talvia-suomessa-vanhojen-lehtileikkeiden-mukaan/?fbclid=IwAR1DAJ-i8IEOKuFonrJNLN9K03aiEkp8h6ce47TwePCAQrFspm0fzIAm_PM

Toteutumattomista lämpötilaennusteista huolimatta, media kiinnittä parhaillaan kaiken huomion ilmastonlämpenemiseen estäviin toimiin. Keskiöön on viime aikojen keskutelussa nousseet uusiutuvien energiamuotojen rinnale sähköautot. Riittämättömätön sähköntuotanto ei kiinnosta, vaan sähköautot halutaan liikenteeseen koko maahan mahdollisimman nopeasti. Myöskään sähköautojen hinnakuudella, latausverkoston puuttumisella ja latausaikojen pituudella, konaisuuden toimimattomuudella, ei vaikuta olevan median syöttämässä politiikassa mitään väliä. 
Median mukaan energintuotannossa ollaan siirtymässä edelleen nopealla aikataululla ns uusiutuviin energioihin. Tämä on sinänsä hieno asia, jos siirtymisessä huomioitaisiin kaikki ympäristövaikutukset sekä energaintuotannon tehokkuus ja tasaisuus. 
Energiantuotannon tehokkuudella, tasaisuudella ja ympäristövaikutuksilla ei kuitenkaan ole ollut roolia politiikassa eikä mediasisällössä.  Veronmaksajan rooli valtavien uusiutuvien investointien maksumihenä on piilotettu jo viimevuosina ja vaikka uusiutuvat pärjäävät median mukaan jo omilla, teknologianeutraali tukikin on valumassa jälleen yksin epätasaisesta sähköntuotannosta kärsivälle tuulivoimateollisuudelle. 
Median luomissa mielikuvissa tuulivoimaloiden energiaakin voidaan säilöä akkuihin, joiden kapasiteetti on eittämättä toistaiseksi erittäin rajallinen hinnasta puhumattakaan. 

Keskustelussa menee myös suoloisesti sekaisin hiilidioksidipäästöt, autojen pakokaasupäästöt ja hiukkaspäästöt. Hiukkaspäästöjen osalta ei ymmärretä nykyaikaista teollisuuslaitosten suodatustekniikkaa, eikä hiilidioksidin merkittävää lannoitus-vaikutusta kasvillisuuteen ja ruoantuotantoon maapallon nykyisessä väestökehitystilanteessa. 
Energiapoliittisessa keskustelussa mediamme ei anna tilaa laskelmiin, jotka toisivat järjellistä keskustelua politiikkaan. Laskuesimerkkejä tästä löytyy tältä sivustolta.